9. Tulokset

Viikon aineistoon mahtui 241 uutisjuttua. Eniten juttuja oli MTV3:n Kymmenen uutisissa, yhteensä 95 eli keskimäärin 14 juttua lähetyksessä. TV1:n klo 20.30 lähetyksissä juttuja oli keskimäärin 12, yhteensä juttuja kertyi viikon ajalta 86. Nelosen klo 20:n uutisissa juttuja oli viikon aikana 60 eli keskimäärin 9 juttua lähetystä kohden.

TV1:n pääuutisissa viikonlopun vaikutus näkyi vähentyneinä juttumäärinä, olivathan lähetykset 10 minuuttia lyhyemmät kuin arki-iltoina. MTV3:n pääuutislähetykset olivat lauantaista maanantaihin viisi minuuttia muita iltoja lyhyemmät, mutta juttumäärät eivät vähentyneet yhtä selkeästi kuin TV1:llä. Nelosen uutiset olivat joka päivä samanpituiset.

9.1. Omaa ja yhteistä

Tv-kanavien uutiset eivät ole aiheiltaan yhdestä puusta veistettyjä. Huoli kanavakilpailun täysin yhdenmukaistavasta vaikutuksesta näyttää Suomen tilanteessa liioitellulta. Kullakin kanavalla valtaosa uutisaiheista on sellaisia, joita kilpailevat kanavat eivät käsittele lainkaan. Omien aiheiden osuus lähetyksen kaikista aiheista ylittää MTV3:lla ja TV1:llä puolet ja Nelosellakin luku hipoo viittäkymmentä prosenttia. Sen sijaan kaikille kolmelle yhteisten juttuaiheiden osuus aineistossa oli 23 prosenttia (kuvio 2).

Kuvio 2. Omien ja yhteisten aiheiden osuudet koko aineistossa.

Neljännes jutuista oli sellaisia, joita käsiteltiin kahdella kanavalla. Eniten toistensa jäljillä olivat TV1 ja MTV3. TV1:n aiheista joka viidettä käsiteltiin MTV3:lla, muttei Nelosella. MTV3:n näkökulmasta tarkasteltuna osuus oli lähes sama. Vähiten yhteistä oli TV1:llä ja Nelosella, mutta myös MTV3:n juttuaiheista vain pieni osuus oli sellaisia, joita oli Nelosella, muttei TV:llä.

Ajatus, jonka mukaan kilpailutilanteessa nimenomaan uutisten pääaiheet ovat yhdenmukaisia, saa aineistosta varsin runsaasti tukea. Ensinnäkin kaikille kolmelle kanavalle yhteiset aiheet olivat suurimmaksi osaksi ns. kovien uutisten aiheita, eli sodista, politiikasta ja taloudesta kertovia juttuja. Kahdelle kanavalle yhteisistä aiheista mainittakoon lisäksi myös rikokset ja onnettomuudet. Näiden käsittelyä harrastivat erityisesti Nelonen ja MTV3. Toiseksi samanaiheiset uutiset olivat useimmiten lähetysten kärkipäässä. Yhteiset aiheet kasaantuivat selvästi ykkös- ja kakkosuutisiksi, mutta tämän jälkeen jakauma ei ollut aivan niin yksioikoinen kuin olisi voinut olettaa - kuudes ja seitsemäs uutinen käsittelivät useammin kilpailijan lähettämiä aiheita kuin kolmas, neljäs tai viides. Syyksi voi ajatella sen, että yhteisistä aiheista monet todella koetaan sellaisiksi, jotka on välttämätön uutisoida, mutta näiden kaikkien sijoittamista aivan kärkeen vältetään, jotta lähetyksen omaleimaisuudellekin jää sijaa.

Kun kerran joka kanavalla noin puolet aineistosta on sellaista, jota myös vähintään jompikumpi kilpailija käsittelee, lähetykset vaikuttavat peräkkäin katsottuina varsin yhdenmukaisilta, etenkin kun pääjutut ovat samoja. Tilanteessa, jossa katsoja roikkuu koko illan television äärellä uutisia ja ajankohtaisohjelmia katsellen, vaikutelma korostuu, sillä lähetysajat ovat melko lähekkäin. Tämän vuoksi uutiset voivat tuntua samankaltaisemmilta kuin ne itse asiassa ovatkaan, varsinkin kun uutisaiheet ovat pitkälti samoja, joita tiedotusvälineet ovat suoltaneet pitkin päivää (vrt. Huovila 1995, 26 ja Kivikuru 1992, 49).

Uutisten samankaltaisuutta kuvaa aihetarkastelun lisäksi se aika, mikä kunkin kanavan uutisissa käytetään yhteisten aiheiden käsittelyyn. Tutkituissa uutisissa nämä aiheet pääsääntöisesti joko kuitattiin hyvin lyhyellä maininnalla tai vaihtoehtoisesti käsiteltiin karkeasti ilmaisten pariminuuttisina juttuina. Nelonen käsitteli yhteisiä aiheita yleensä lyhyimmin, olihan kanavan keskimääräinen juttupituuskin pienin. TV1:n puolestaan käytti niihin eniten aikaa. Molempien kanavien keskimääräinen juttupituus oli varsin lähellä aikaa, jonka ne keskimäärin käyttivät yhteisiin aiheisiin. Sen sijaan MTV3 erottautui joukosta. Se käytti yhteisaiheisiin keskimäärin yli kymmenen sekuntia vähemmän aikaa kuin muihin juttuihinsa. MTV3:n strategiana näyttää siis olevan selvitä "pakkopullauutisista" sukkelasti ja keskittyä muihin asioihin.

Mikä sitten on ollut kiristyvän kilpailun vaikutus aiheiden samankaltaisuusasteeseen? Työryhmän (1981) tutkimukseen verrattuna samankaltaisuus näyttää vähentyneen, mutta sen sijaan Luoman ja Sinkon (1986) tutkimukseen verrattuna MTV3:n uutiset eivät ole yhtä omaleimaiset kuin ennen. Aiempien tutkimusten suppeuden vuoksi asiaan onkin mahdotonta löytää yksiselitteistä vastausta.

9.2. Juttupituudet

Koska lähetykset olivat eripituisia ja juttumääriltään erilaisia, myös juttupituudet vaihtelevat selvästi kanavien kesken. Kestoltaan lyhyin lähetys on kymmenminuuttinen Nelosen uutiset. Nelonen on selkeästi profiloitunut hyvin lyhyisiin juttuihin (kuvio 3). Kolmannes Nelosen jutuista oli alle kahdenkymmenen sekunnin pituisia. Liki kuusikymmentä prosenttia jutuista kesti puoli minuuttia tai vähemmän.

Kuvio 3. Nelosen uutisten juttupituuksien jakautuminen.

Vauhdikkaan käsittelyn vaikutelmaa korosti Nelosen uutislähetyksen "lentävä" alku, sillä ohjelma alkoi sillä, että ruudussa näytettiin uutisankkurin nousevan työpisteestään ja lähtevän kävelemään kohti studiota. Näin katsojalle voi syntyä mielikuva todella tuoreista uutisista, jotka ovat syntyneet juuri ennen lähetyksen alkua. Toisaalta on mahdollista, että katsojalle muodostuukin mielikuva viime tipassa tehdyistä hätäisistä uutisista, mikä saattaa nakertaa lähetyksen luotettavuutta.

Kuviosta 4 käy ilmi, että 20-minuuttisten MTV3:n uutisten juttupituudet ovat varsin lähellä Nelosta. Reilu neljännes jutuista kesti alle kaksikymmentä sekuntia, ja hieman yli puolet jutuista oli korkeintaan puoliminuuttisia. Nelosen ja MTV3:n selkein eroavaisuus on se, että viidennes MTV3:n jutuista kesti kahdesta minuutista kahteen ja puoleen minuuttiin. Nelosella näiden juttujen osuus oli vain 5 prosenttia. MTV3:lla pitkien juttujen osuus on siis sen verran suuri, että uutisiin ei tule sellaisten "pikauutisten" makua kuin Nelosen kymmenen minuuttia lyhyemmässä uutislähetyksessä on kyse.

Kuvio 4. MTV3:n uutisten juttupituuksien jakautuminen.

25 minuuttia kestävien TV1:n pääuutisten juttupituudet eroavat kilpakumppaneista selkeästi (kuvio 5). Kanavan uutislähetyksistä puuttuivat lyhyimmät, alle kahdenkymmenen sekunnin jutut lähes kokonaan. Sen sijaan 20-30 sekunnin pituisten juttujen osuus kanavalla oli hyvin samankaltainen kuin kilpailijoillaan. Puolesta minuutista minuuttiin kestävien juttujen osuus oli myös selkeästi suurempi kuin kahdella muulla kanavalla.

TV1:n pääuutislähetys siis suuntautui aiheiden perusteelliseen käsittelyyn. Leimallisinta sille oli se, että ylivoimaisesti suurin osa jutuista, liki kolmannes, kesti kahdesta minuutista kahteen ja puoleen minuuttiin. Toisin kuin MTV3:n ja Nelosen uutisilla, kanavalla oli myös yli kahden ja puolen minuutin pituisia juttuja. Näiden osuus oli 13 prosenttia. Yli kolmen minuutin TV1:n uutisissakaan ei menty kuin kerran. Koska jutut ovat pitkiä, lähetykseen mahtuu suhteellisesti vähemmän aiheita kuin kilpailijoilla. Lähetyksen kulku ei tunnu yhtä lennokkaalta kuin muilla kanavilla.

Kuvio 5. TV1:n uutisten juttupituuksien jakautuminen.

TV1:n jutut näyttävät pidentyneen selvästi, kun verrataan saamiani tuloksia edellä esittelemiini Luoman & Sinkon sekä Kivikurun havaintoihin. MTV3:n juttupituudet eivät eroa aiemmista lukemista yhtä suuresti.

Kysymykseen, minkäaiheiset jutut olivat pitkiä ja mitkä lyhyitä, palaan aiheittaisen tarkastelun yhteydessä.

9.3. Profiilin perässä: otsikointi ja kärkiuutiset

Uutisotsikot ja kärkiuutiset kertovat siitä, millaisia aiheita lähetyksissä pyritään korostamaan. Jo pelkkiä uutisotsikoiden aiheluokkia tarkastelemalla lähetyksistä löytyy selkeitä eroja.

Nelosen uutisten otsikoissa suosittiin kahta ryhmää: rikos- ja oikeusjuttuja sekä viranomaistoimintaa käsitteleviä aiheita. Ero muihin kanaviin on todella selkeä, sillä kyseiset aiheet pääsivät vain muutaman kerran otsikoihin kilpailijoiden lähetyksissä, kun taas Nelosen otsikoista niiden osuus oli kolmannes. Nelosella otsikoihin laitettiin usein myös onnettomuudet, talouspolitiikka ja sosiaaliasiat.

MTV3:n otsikointi painottui yhteen aiheeseen: politiikkaan. Politiikkajuttujen osuus otsikoissa oli yli neljännes. Perässä tulivat urheilusta, sosiaaliasioista ja sodista kertovat jutut. Kanava tuo urheilua runsaasti esille, sillä sitä nostetaan esiin jo varsinaisessa pääuutislähetyksessä, vaikka lähetystä seuraa erillinen urheiluosuus samaan tapaan kuin muillakin kanavilla.

Myös TV1:llä politiikkajuttujen otsikko-osuus oli suurin, vajaa viidennes. TV1:n otsikkokäytäntö oli kilpailijoitaan tasaisempi. Otsikoihin nostettiin juttuja useammasta aihepiiristä, eikä muutaman aihepiirin painottuminen ollut yhtä selvää kuin muilla kanavilla. Kakkossuosikki oli kulttuuri ennen yritystaloutta, talouspolitiikkaa ja sotaa. Kulttuurin nostaminen otsikoihin perinteisten kovien uutisten väliin voi tuntua yllättävältä, koska kulttuurijutut sijoitellaan lähes poikkeuksetta lähetyksen loppupuolelle.

TV1:n pääuutislähetyksen keskivaiheilla uutisankkuri lukee arkisin myös ns. väliotsikot, joissa mainitaan kahdesta kolmeen loppulähetyksen aihetta. Tarkoituksena on pitää katsojan mielenkiintoa yllä ohjelman loppuun saakka. Myös väliotsikoissa yleisin aihe oli politiikka.

Olen tarkastellut tutkimuksessani myös kunkin lähetyksen viiden ensimmäisen jutun aihepiirien jakautumista. Käytän tästä juttujoukosta nimitystä kärkiuutiset. Kärkiuutisten aihepiirit erosivat jonkin verran uutisotsikoiden aihepiireistä. Ne käsittelivät useimmiten rikos- ja oikeusasioita, politiikkaa, sosiaalikysymyksiä tai talouspolitiikkaa (kuvio 6). Politiikan ja sosiaaliasioiden osuus kärkiuutisissa on selvästi suurempi kuin otsikoissa. Rikos- ja oikeusjuttujen osuus oli liki sama kuin uutisotsikoissa, mutta viranomaistoiminnasta kertovat jutut eivät olleet läheskään yhtä paljon esillä. Kärkijuttujensa perusteella Nelosen uutiset eivät siis vaikuta yhtä poliisi-tv:n tyyppisiltä kuin uutisotsikoidensa perusteella. Kärkiuutiset jakautuivat kanavista tasaisimmin eri aihepiireihin, eli rikosjuttuja ei suosittu suhteessa läheskään yhtä paljon kuin muiden kanavien kärkiuutisissa politiikkaa.

Kuvio 6. Kärkijuttujen aihepiirit Nelosen uutisissa.

MTV3:n kärkiuutiset olivat aiheiltaan kilpakumppaneiden suppeimmat (kuvio 7). Liki kolmannes kärkipään jutuista käsitteli politiikkaa. Kakkosaihe sodat keräsi vajaan neljänneksen osuuden, ja kolmosena tulevan urheilun prosenttiosuus oli sama kuin Nelosen eniten käsittelemien aiheluokkien. Kärkiuutistensa perusteella MTV3 näyttää siis eniten tiettyihin aiheisiin keskittyneeltä kanavalta. Sosiaaliasioita lukuunottamatta nämä aiheet ovat samoja kuin otsikoihin nostetut aiheetkin.

MTV3:n tapaan myös TV1:n uutisissa politiikka saa kärkiuutisissa jonkin verran enemmän tilaa kuin otsikoissa. Politiikan osuus on liki neljännes eli sen vetovoima on pienempi kuin MTV3:lla. Seuraavaksi suurimman ryhmän muodostavat talousasiat. Kärkiuutisissa on yhtä laaja kirjo eri aiheita kuin Nelosella, mutta parin aiheluokan korostuminen on selvempää (kuvio 8).

Kuvio 7. Kärkijuttujen aihepiirit MTV3:n uutisissa.

Kuvio 8. Kärkijuttujen aihepiirit TV:n uutisissa.

9.4. Aiheiden jakautuminen

9.4.1. Maat

Eri kanavien uutislähetyksissä kotimaanjutut olivat enemmistönä (taulukko 8). Lähetykset kuitenkin erosivat "kotimaisuusasteeltaan" varsin paljon. Taulukkoon on kotimaanuutisten kohdalle laskettu kansallisen ja paikallisen tason jutut sekä kotimaanjutut, joissa oli kytkentä EU:hun tai ulkomaille. Vastaavasti ulkomaanjuttuihin on laskettu mukaan myös ne ulkomaanjutut, joissa on kytkentä kotimaahan tai EU:hun.

Taulukko 8. Uutisten maittainen jakauma eri kanavilla.

Hieman yllättävä tulos on, että eniten ulkomaanuutisia oli alkujaan kotimaisuutta korostaneella MTV3:lla. MTV3:lla vain hiukan yli puolet jutuista kertoi kotimaan asioista, kun TV1:llä vastaava luku oli lähes kolme neljännestä. Nelosella ulkomaanjuttujen osuus oli kolmannes. Ulkomaanjuttujen pieni osuus voi lisätä uutisten hintaa: kotimaanjutut on tehtävä itse alusta loppuun, kun taas ulkomaanuutismateriaalia voi ostaa valmiina uutistoimistoilta.

Tulokset näyttäisivät aiempien tutkimusten rinnalla siltä, että Yleisradion uutisissa ulkomaanjuttujen osuus olisi huikeasti pienentynyt ja MTV3:lla jonkin verran lisääntynyt. Vertailua tehdessä on kuitenkin syytä ottaa huomioon kaksi seikkaa. Ensiksikin useimmissa aiemmissa tutkimuksissa aineistoa ei ole lajiteltu koti- ja ulkomaajuttuihin kauttaaltaan, vaan jako on tehty aihejakauman selvittelyn yhteydessä toimituksen työnjaon näkökulmasta. Tämän vuoksi kotimaa-luokat ovat huomattavasti pienempiä kuin tässä tutkimuksessa. Näin ollen tutkimuksista ei käy suoraan ilmi kotimaanjuttujen osuus. Toiseksi vertailua vaikeuttaa se, että aiemmista tutkimuksista ei käy ilmi, mihin luokkiin on sijoiteltu jutut, jotka eivät ole selkeästi kotimaan tai ulkomaiden asioita käsitteleviä, vaan joissa on kytkentöjä muuallekin. Kun nämä kaksi varausta ottaa huomioon, aineistoni perusteella vaikuttaisi silti siltä, että ulkomaanuutiset ovat lisääntyneet MTV3:lla ja vähentyneet TV1:llä.

Olen tarkastellut myös sitä, minkä verran uutisissa oli perinteiseen kotimaa/ulkomaa-jaotteluun sopimattomia juttuja, eli niitä "välitapauksia", joihin liittyi kytkentä useampaan paikkaan. Kaikkien kanavien keskimääräinen tilanne on esitetty kuviossa 9.

Kuvio 9. Uutisten maittainen jakauma, keskiarvo kaikkien kanavien jutuista.

Tavanomaiset koti- ja ulkomaanjutut muodostivat kaikilla kanavilla selkeän enemmistön. Kolmanneksi yleisin luokka oli TV1:llä ja MTV3:lla kotimaanjuttu, jossa oli ulkomaankytkentä. Nelosella puolestaan kolmanneksi yleisin tyyppi oli ulkomaanjuttu, jossa oli kytkentä kotimaahan. Muiden tyyppien osuus oli muutaman prosentin luokkaa. MTV3:lla ja Nelosella paikallisasioita käsittelevien kotimaanjuttujen osuus oli sama, reilut kolme prosenttia. TV1:llä luku oli prosentin. TV1:llä oli muita kanavia hieman enemmän kotimaanjuttuja, joissa oli EU-kytkentä. Kaiken kaikkiaan voi kuitenkin sanoa, että maittaisissa jakaumissa "välitapausten" osuudet olivat kaikilla kanavilla erittäin lähellä toisiaan.

Ulkomaanjuttujen osuus pienenee hieman, kun tarkastellaan lukumäärän sijasta niiden kestoa. Ajan mukaan mitattuna kotimaanjuttujen osuus on MTV3:lla ja Nelosella hieman taulukossa 8 esitettyä suurempi; TV1:n luvut ovat samat. Nelosella ulkomaanjuttujen vähennys on reiluin: ulkomaanjuttuihin käytettiin 27 % lähetysajasta. MTV3:lla ja Nelosella ulkomaanjutut olivat keskimäärin kymmenkunta sekuntia lyhyempiä kuin kotimaanjutut. TV1:llä tällaista eroa ei ollut.

9.4.2. Aiheet

Aihepainotuksiltaan uutislähetykset erosivat toisistaan paljonkin. Kauimpana toisistaan olivat TV1:n ja Nelosen uutiset, MTV3:n lähetykset sijoittuivat niiden välimaastoon.

TV1:n uutisissa oli havaittavissa yksi pääaihe: yli joka neljäs juttu käsitteli politiikkaa, mikä on enemmän kuin muilla kanavilla (kuvio 10.). Toiseksi suosituin aihe oli yritystalous, jota käsitteli reilut kymmenen prosenttia jutuista. Seuraavaksi eniten käsiteltiin talouspolitiikkaa, kulttuuria ja sota- ja konfliktiuutisia. Kulttuurijuttuja lukuunottamatta kärjessä olivat siis ns. perinteisten kovien uutisten aiheet. Kulttuurijutut olivat kuitenkin selvästi kanavan kilpailuvaltti, sillä niitä oli lähetyksissä runsaammin kuin muilla kanavilla ja niihin myös yleensä viitattiin jo uutisotsikoissa. Myös talousjuttujen osuus oli huomattavasti suurempi kuin muilla kanavilla. TV1 huolehti talousjuttuja yleisjulkisuuteen selvästi enemmän kuin MTV3, vaikka molemmilla on myös erilliset talousuutislähetykset.

Kuvio 10. Juttujen aihepiirit TV1:n uutisissa.

MTV3:n uutisten aihetarjonta oli mielenkiintoinen sekoitus perinteisiä uutisarvostuksia ja populistisuutta. Niissä suosittiin myös politiikkaa, mutteivät aivan yhtä paljon kuin TV1. Politiikkajuttujen osuus oli viidennes. Seuraavaksi yleisimpiä aiheita olivat rikos- ja oikeusjutut, sodat ja konfliktit sekä urheilu. Urheilun suurta osuutta selittää osaltaan uutisviikolle sattunut maailmanmestaruuden ratkaissut formula 1 -kilpailu, jota MTV3 hehkutti ennen ja jälkeen itse h-hetken. Kaikkien kanavien uutislähetyksessä kilpailun ratkeamista suomalaisen eduksi uutisoitiin näyttävästi, mutta MTV3:lla tapausta käsiteltiin selvästi hartaammin kuin muilla kanavilla. Reilu ennakkouutisointi johtui varmasti myös siitä, että kyseisen kisan lähetysoikeudet olivat Suomessa juuri MTV3:lla. Viihdeaiheena pidetyn urheilun painottaminen on uutislähetyksen omaleimaisimpia piirteitä, ja sen voi nähdä selkeäksi kilpailustrategiaksi kanavalla, joka muutenkin korostaa ohjelmistonsa urheilutarjontaa.

Muu-kategorian suuruus johtui varsin pitkälti Kymmenen uutisten käyttämistä ns. loppukevennyksistä, jotka olivat usein muihin aiheluokkiin sopimattomia "hömppäjuttuja". Aina näin ei kuitenkaan ole. (Kuvio 11.)

Kuvio 11. Juttujen aihepiirit MTV3:n uutisissa.

Toisin kuin TV1 ja MTV3, Nelosen uutiset eivät luota politiikan vetovoimaan vaan ovat profiloituneet toisin. Nelosen pääuutislähetyksen koko juttutarjonta jakautui tasaisemmin eri aihepiirien keskein kuin muilla kanavilla, ja tässä mielessä uutislähetys näyttäytyi kilpailijoita monipuolisempana. Yleisimmin jutut käsittelivät rikoksia ja oikeusjuttuja. Toiseksi suosituimpia olivat sosiaaliasiat, ja politiikka seurasi näiden perässä vasta kolmantena. Erot aihepiirien välillä eivät kuitenkaan ole kuin muutaman prosenttiyksikön luokkaa. Myös sodat, onnettomuudet ja viranomaistoiminta saivat Nelosella huomiota, samoin talouspolitiikka ja kulttuuri. (Kuvio 12.)

Kuvio 12. Juttujen aihepiirit Nelosen uutisissa.

Toisaalta Nelosen uutisten monipuolisuutta voi myös moittia. Juttuvalikoimasta puuttuivat kahden sellaisen aihepiirin jutut (ympäristö ja tiede & koulutus), joita kilpailijoilla oli. Näitä aihepiirejä käsiteltiin kahdella muulla kanavalla kuitenkin niin vähän, että niiden puuttuminen Neloselta voi johtua sattumastakin. Nelosen juttupainotukset vaikuttavat kaikesta huolimatta yllättävän konservatiivisilta ja ns. kovissa uutisissa pitäytyviltä siihen nähden, että aloittaessaan lähetyksiä neloslaiset ilmaisivat aikovansa tehdä uutisohjelmaa, jonka painotukset olisivat kovinkin uudenlaisia (Virtanen 1997). Samassa yhteydessä esitetty talouden ja politiikan kriitikkona olemisen tavoitekaan ei näytä toteutuneen, sillä juuri näistä aiheista kertovat jutut ovat sitä tavaraa, joka on jokaisella kanavalla samankaltaista.

Lähetyksissä ei käsitelty kovin monta sellaista aihetta, jotka olisi jaettu useammaksi eri toimittajan tekemäksi jutuksi. Näitä "jatkojuttuja" oli eniten MTV3:lla, yhteensä seitsemän. Näistä neljä liittyi edellä mainittuun formulakisauutisointiin. TV1:llä tällaisia juttuja oli viikon aikana kolme, joista kaksi käsitteli myös formuloita. Nelosella useammaksi jutuiksi jaettuja aiheita ei ollut lainkaan. Tosin pääsääntöisesti joka lähetyksessä yksi uutinen oli jaettu kahteen osaan niin, että varsinaisen uutisen jälkeen ruudulle ilmestyi 4 faktaa -niminen grafiikka, jossa kerrottiin uutisen aiheeseen liittyviä tilastotietoja ynnä muuta faktaa. Osio erottui varsinaisesta uutisesta selvästi, koska grafiikkaan siirryttiin aina studion kautta ankkuria näyttämällä. Ruudulla olevat tiedot luki ankkuri, ei jutun tehnyt toimittaja. En kuitenkaan luokitellut näitä "tietoiskuja" erillisiksi jutuiksi, koska ne eivät muodostaneet mitään juttukokonaisuutta, vaan olivat eräänlaisia irtotietoja.

Eri aihepiirien määrällisten osuuksien laskemisen lisäksi on mielekästä selvittää, mikä osuus lähetysajasta aihepiireille uhrattiin. Taulukossa 9 on esitetty aihepiirien keskimääräiset juttupituudet. Laskelmat on tehty kaikista ko. aihepiirejä käsittelevistä jutuista, verrattain vähäisten juttumäärien vuoksi ei kunkin kanavan jutuista yleensä erikseen.

Taulukko 9. Aiheluokkien keskimääräiset juttupituudet, kaikki kanavat.

Alle kymmenen juttua käsittelevät aiheluokat olen jättänyt pois seuraavasta lähemmästä tarkastelusta. Muutamista aiheluokista esittelen myös kanavakohtaisia tuloksia. Kaikkien kanavien juttupituusjakaumat aiheittain jaoteltuna ovat liitteessä 2.

Sodista ja konflikteista kertovat jutut olivat useimmiten lyhyitä sähkeitä. Aineiston sotauutisista yli puolet olivat alle puoliminuuttisia. Keskimäärin pisimmät uutiset tässä aiheluokassa oli TV1:n uutisissa, missä keskimääräinen juttupituus olikin liki puolitoista minuuttia. Myös onnettomuusuutiset olivat kaikilla kanavilla yleensä lyhyitä sähkeitä. Aineistossa vain muutaman onnettomuusjutun kesto ylitti 20 sekuntia.

Lyhytkestoisia olivat myös useimmat rikos- ja oikeusasioita käsittelevät uutiset. Näistä kaksi kolmannesta oli alle 40 sekunnin mittaisia. Rikosasioita paljon uutisoivalla mutta yleensä lyhytjuttuisella Nelosella aihepiiriä käsittelevät uutiset ovat keskimäärin parikymmentä sekuntia pidempiä kuin MTV3:lla, jonka uutisissa rikosjuttujen osuus on myös huomattava.

Aineiston urheilujutut olivat varsin eripituisia, mutta niiden keskiarvo oli 80 sekuntia. Kulttuuriaiheiden keskipituus oli samaa luokkaa, mutta ne jakautuivat selvästi joko hyvin lyhyisiin, parikymmenminuuttisiin sähkeisiin tai yli pariminuuttisiin juttuihin.

Politiikkajutut jakautuivat kulttuuriuutisten tapaan hyvin lyhyisiin ja hyvin pitkiin. Liki 50 juttua käsittävässä aineistossa reilut 40 prosenttia jutuista kesti alle 30 sekuntia. Sama osuus oli pariminuuttisilla tai sitä pidemmillä jutuilla. (Kuvio 13.) Nelosen politiikkajutut olivat yleensä lyhyitä, keskimäärin 33-sekuntisia. TV1 puolestaan käytti politiikkauutisiin keskimäärin 104 sekuntia. MTV3:n lähetyksissä vastaava luku oli 68 sekuntia. Luvuista voi päätellä, että TV1:llä politiikkajuttujen suuri osuus korostuu entisestään, kun taas Nelosella niiden osuus vähenee entisestään pidempijuttuisten aiheluokkien, kuten esimerkiksi rikosten, rinnalla.

Kuvio 13. Politiikkajuttujen pituusjakauma, kaikkien kanavien jutut mukaan laskettuina.

Talouspolitiikkaa käsittelevät jutut jakautuivat sota- ja konfliktijuttujen tapaan. Puolet olivat alle puoliminuuttisia ja kolmasosa selvästi yli puolitoistaminuuttisia. Yritystalouden jutuista kaksi kolmannesta alitti puoli minuuttia. Loput olivat yli kaksiminuuttisia. Yritystalouden osuus TV1:n uutisissa korostuu juttumäärävertailuun nähden, sillä pitkät jutut olivat nimenomaan sen heiniä, kun taas kilpailijoiden yritystalousjutut olivat keskimäärin reilun parinkymmenen sekunnin mittaisia.

Sosiaaliasioita käsittelevät uutiset olivat keskipituudeltaan urheilu- ja politiikkajuttujen luokkaa. Kolmasosa sosiaalijutuista oli parikymmensekuntisia. Reilut 40 prosenttia jutuista kesti kahdesta minuutista kahteen ja puoleen minuuttiin. Viranomaistoiminnasta kertovien juttujen pituudet olivat varsin lähellä sosiaaliuutisten pituuksia. Muu-kategoriaan kuuluvista uutisista puolet oli alle puoliminuuttisia ja loput tasaisesti minuutin sekä kahden ja puolen minuutin väliltä.

Eri aihepiirien osuudet eroavat aiempien tutkimusten antamista osuuksista, koska käyttämäni aiheluokittelu on toisenlainen kuin niissä käytetyt luokittelut. Tämän vuoksi tutkimusten tarkka vertailu on mahdotonta, mutta muutamia yleishuomioita voin kuitenkin tehdä. Talousjuttuluokitusten erilaisuutta on käsitelty jo luvussa 8, joten selvää on, että aineistossani talousjuttujen määrä näyttää pienemmältä kuin aiemmissa selvityksissä. Selitykseksi voi tarjota myös kanavien lisääntynyttä talousuutistarjontaa. TV1:llä ja MTV3:lla on molemmilla erilliset, arkipäivittäin esitettävät talousuutislähetyksensä, joten voi ajatella, ettei joka asiaa tarvitse kertoa yleisuutisohjelmissa. Toisaalta taloustoimitusten voisi arvella tuottavan entistä enemmän materiaalia, josta riittäisi myös tavallisten uutisten käyttöön aiempaa runsaammin.

Aineistossani TV1:n pääuutislähetyksessä yritystalous- ja talouspolitiikka-aiheluokkien suuruus oli yhteensä liki viidennes. Sen sijaan MTV3:lla näiden kahden aiheluokan yhteisosuus oli aiempaan verrattuna häviävän pieni, reilut kuusi prosenttia. Yritystalouden asioita käsiteltiin TV1:n uutisissa enemmän kuin talouspolitiikkaa. Nelosella ja MTV3:lla painotus oli päinvastainen. Vuonna 1989 tilanne oli käänteinen: kaupallisissa sähköisissä välineissä yritystalousjutut olivat enemmistönä ja Yleisradiossa puolestaan julkistaloudesta kertovat uutiset (Hujanen 1990, 55). Mielenkiintoisiksi kysymyksiksi jää, miksi talous on pitänyt paremmin pintansa julkisen palvelun televisiossa ja vähentynyt erityisesti kaupallisella puolella ja miksi painotukset ovat kymmenessä vuodessa vaihtuneet päinvastaisiksi. Vain pitkäaikaisempi selvitys kertoisi, onko eroissa kyse linjamuutoksista vai ainoastaan sattumasta.

Politiikkajuttujen osuus näyttäisi lisääntyneen paljonkin, mikäli verrataan tuloksia Luoman ja Sinkon (1986, 23-26) raportoimaan tutkimukseen, jossa osuudet olivat sekä Yleisradiolla että MTV:llä 10 prosentin luokkaa. Huovilan tutkimuksessa (1995, 42) olevat politiikkaosuudet 20 % (Yleisradio) ja 22 % (MTV) ovat selvästi lähempänä saamiani tuloksia, joskin MTV3:n tulos on muutamia prosenttiyksiköitä pienempi ja TV1:n suurempi. Politiikan suosio televisiojournalismin aiheena näytti olevan nousussa jo 80-luvulla ja 90-luvun alussa Ajankohtaisen kakkosen sisällöstä tehdyn tutkimuksen perusteella (Hujanen 1993, 69-71).

9.5. Juttutyypit

Kaikkien kolmen kanavan uutislähetyksissä perusjuttutyypit eli sähkeet ja raportit olivat yleisimpiä. Muiden juttutyyppien käyttö oli poikkeuksellisempaa. Luokitusrungossa mukana olleista juttutyypeistä puhelinraporttia, taustoitusta ja kommenttia ei ollut aineistossa lainkaan.

Lähetyksistä pitkäjuttuisin eli TV1:n uutislähetys rakentui pääasiassa kahdesta juttutyypistä: uutisraportteja oli tasan puolet ja kuvitettuja sähkeitä 40 prosenttia jutuista. Muilla kanavilla kahden kärki ei ollut näin selvä, ja niiden väliset suhteetkin olivat päinvastaiset: Nelosella kuvitettujen sähkeiden osuus oli 55 prosenttia ja uutisraporttien 28 prosenttia. MTV3:lla kuvitettuja sähkeitä oli 42 prosenttia jutuista ja raportteja 30 prosenttia. (Kuviot 14, 15 ja 16.)

Kuvio 14. Juttutyypit TV1:n pääuutislähetyksessä.

MTV3:n uutisissa 13 prosenttia jutuista oli kuvattomia sähkeitä eli juttuja, jotka ankkuri luki ilman taustalla juoksevaa videokuvaa. Kuvattomia sähkeitä voi luonnehtia hyvin lyhyiksi, maininnanomaisiksi jutuiksi. Kuvattomien juttujen 13 prosentin osuutta voi mielestäni pitää varsin suurena, kun otetaan huomioon se, että televisiouutisten on tarkoitus olla nimenomaan visuaalisia. Nelosella näiden "pikasähkeiden" osuus oli vain kolme prosenttia, ja TV1:n uutisissa niitä ei ollut lainkaan.

Ne jutut, jotka eivät olleet luokiteltavissa tavallisiksi sähkeiksi tai raporteiksi, olivat suurimmaksi osaksi feature-tyyppisiä. Nämä jutut eivät olleet niin aiheiltaan kuin käsittelytavoiltaankaan yhtä uutismaisia kuin lähetysten muut jutut. MTV3:n pääuutisten ns. loppukevennykset kuuluivat yleensä feature-juttujen kastiin, minkä vuoksi juttutyypin osuus oli hieman suurempi kuin muilla kanavilla, reilut kahdeksan prosenttia. TV1:llä ja Nelosella feature-juttujen osuus oli viisi prosenttia.

Kuvio 15. Juttutyypit MTV3:n pääuutislähetyksessä.

Kuvio 16. Juttutyypit Nelosen pääuutislähetyksessä.

Uutisissa oli myös käytössä juttutyyppi, jota journalismin oppikirjat eivät yleensä mainitse. Käytän tästä nimeä sekatyyppi. Kyseessä on juttutyyppi, jonka alkuosa on ankkurin lukema sähke, mitä seuraa lyhyt, muutaman lauseen haastattelu. Sähkeosuus voi olla pitkäkin, ja haastatteluosuus on sille suoraa jatketta ilman toimittajan väliintuloa. Haastattelu voi tulla ruutuun joko puhelimitse tai normaalisti kuvattuna, mutta siitä on leikattu pois toimittajan osuus kysymyksineen niin, että vaikutelma on toteava tai kommentinomainen. Varsinaiset tiedot tulevat ankkurin lukemasta sähkeestä. Tällaisia juttuja oli kaikkien kolmen kanavan uutislähetyksissä. Nelosella sekatyyppi oli kolmanneksi yleisin juttutyyppi kahdeksan prosentin osuudellaan. TV1:llä niiden osuus oli neljä prosenttia ja MTV3:llä kaksi prosenttia.

Amerikkalaisille televisiouutisille tyypillisenä pidettyä raportointia "paikan päältä" (on the spot) oli aineistossa vähän. MTV3:lla oli muutama tällainen juttu ja TV1:llä yksi. Nelosella paikan päältä olevia uutisraportteja ei ollut yhtään. Aineiston perusteella näyttää siltä, että suomalaisessakin televisiossa tämä juttutyyppi tunnetaan, mutta se ei ole iskostunut yleiseksi tavaksi käsitellä aiheita.

MTV3 käytti lähetyksissään kaksi kertaa juttutyyppiä, joissa ankkurin lyhyen juonnon jälkeen näytettiin pelkkää kuvaa eli annettiin kuvan kertoa tapahtumat. Muilla kanavilla pelkkään kuvaan ei turvauduttu kertaakaan. Vastaava juttutyyppi on sen sijaan käytössä esimerkiksi Euronewsin No Comments -lähetyksissä. TV1:n uutisissa oli viikon aikana yksi studiohaastattelu. Muut kanavat eivät käyttäneet tätä juttutyyppiä.

Monipuolisimmin eri juttutyyppejä käytettiin tutkimusviikon aikana MTV3:lla. Edellä mainituista juttutyypeistä vain studiohaastattelua ei ollut uutisten joukossa. MTV3:lla jutut olivat myös jakautuneet muita kanavia hieman tasaisemmin eri juttutyyppien kesken, vaikka sähkeet ja raportit olivatkin ylivoimaisena enemmistönä. Nelosen uutisissa oli käytössä vain viisi juttutyyppiä eli vähiten koko joukossa. Jutut kuitenkin jakautuivat niiden kesken hitusen verran tasaisemmin kuin TV1:n uutisissa, joissa painotus uutisraportteihin ja kuvitettuihin sähkeisiin oli kaikkein suurin.

Luoman ja Sinkon (1986, 10) ja Kivikurun ym. (1992, 53) tutkimuksiin verrattuna sähkeiden osuus uutislähetyksissä näyttäisi hieman vähentyneen. Vertailu on kuitenkin vain suuntaa-antavaa, sillä käytetyt juttutyyppiluokittelut eivät ole yhteneväisiä. Havainto sähkeiden vähenemisestä osuu kuitenkin hyvin yksiin TV1:n kasvaneiden juttupituuksien kanssa. Näin ollen väite uutisten nopeatempoistumisesta ja tämän aiheuttamasta pinnallistumisesta ei pidä ainakaan TV1:n uutisissa paikkaansa. MTV3:n kehityssuunta ei ole aivan yhtä selvä, mutta samansuuntainen. Uutisten vauhdikkuus ja pinnallisuus eivät tietenkään ole kiinni pelkästään juttuihin käytetystä ajasta, mutta myös aikatarkastelu antaa viitteitä siitä, että kriitikoiden esittämä huoli tämänkaltaisten viihdeaspektien korostumisesta on ollut ainakin tähän mennessä liioiteltua.

9.6. Välittömyys, päivitykset ja viittaukset

Keskeisinä kilpailun aiheuttamina piirteinä pidetään uutisten välittömyyttä ja jatkuvaa päivittämistä. Tutkimusaineistoni perusteella välittömyyden tavoittelu ei kuitenkaan ole suomalaisessa televisiossa lainkaan yleinen ilmiö. Jokaikinen tutkimusviikolle osunut juttu oli nimittäin täysin tavanomainen ennalta valmistettu uutisjuttu. Yhdessäkään lähetyksessä ei ollut yhtään suorana lähetyksenä ulos ajattavaa juttua, ei edes sellaista, jossa olisi ollut jokin suora osuus.

En silti kiellä, etteikö suorien lähetysten merkitys olisi voinut kasvaa kilpailutilanteen kiristyessä. Vertailutietoa aiemmilta vuosilta ei kuitenkaan ole. Suorien lähetysten puuttuminen tutkimusaineistosta voi johtua sattumasta eli siitä, ettei uutisviikolla kerta kaikkiaan ollut mitään senluonteista tapahtumaa, joka olisi antanut aihetta suoraan lähetykseen. Ei ollut esimerkiksi viime hetken neuvotteluja tai juuri äskettäin tapahtunutta onnettomuutta. Joka tapauksessa näyttää silti selvältä, ettei välittömyydellä ole suomalaisuutisissa niin suurta merkitystä kuin amerikkalaisessa kulttuurissa. Tätä tukee myös havainto paikanpäällisraporttien harvinaisuudesta.

Uutisten päivittäminenkään ei ole ilmiö, jota korostetaan suomalaisuutisissa. Se, minkä verran uutisia päivän mittaan päivitetään, on tämän tutkimuksen ulkopuolella. Sen sijaan tutkimuksen piiriin kuuluu se, miten tätä päivittämistä tuodaan ilmi. Vastaus on selkeä: ei mitenkään. Yhdessäkään jutussa ei viitattu siihen, että uutisena olevasta asiasta olisi onnistuttu samaan uutta tietoa; yhdessäkään jutussa ei viitattu siihenkään, että asiasta mahdollisesti saadaan lisätietoa myöhemmin. Käytännössä juttuja kuitenkin päivitettiin uutisviikon kuluessa. Päivittämisen sijasta on parempi puhua juttujen seurannasta. Kaikilla kanavilla oli muutamia asioita, joiden etenemistä uutisissa seurattiin viikon aikana pariin kertaan tai useampanakin päivänä. Tällaisia aiheita olivat muun muassa Tshetshenian sotatapahtumat, joita seurasivat kiinnostuneina kaikki kanavat, sekä Ulf Sundqvistin oikeudenkäynti (MTV3 ja TV1), Ukrainan vaalit (TV1) ja Norjan pankkimyynti (TV1 ja Nelonen). Nelonen lisäksi erehtyi alkuviikosta antamaan uutisissaan väärää tietoa telakka-asioista, minkä se sitten oikaisi vähin äänin kertomalla oikeat tiedot parin päivän päästä jättäen kuitenkin aiemman erheensä mainitsematta. MTV3:n intoa tuoda formulakisoja esiin käsittelin jo aiemmin.

Aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että eri televisiokanavien uutislähetykset eivät kovin helposti poimi viime hetken uutisaiheita kilpailijoidensa lähetyksistä. Viikon aikana uutislähetyksissä viitattiin vain kaksi kertaa siihen, että toinen kanava oli jutun tietolähteenä. Muihin tiedotusvälineisiin eli lehtiin tai radioihin viitattiin vielä harvemmin eli yhden kerran. Eri asia sitten on, kuinka paljon kilpailijoiden aihevalinnat vaikuttavat uutistoimintaan pidemmällä aikavälillä. TV1:n uutislähetyksessä esitettiin kerran MTV3:n uutisissa jo edellisenä päivänä kerrottu asia ilman mitään viittauksia siihen, että aihe olisi löydetty kilpailijalta.

Omaan kanavaan viitattiin huomattavasti kilpailijan kanavaa useammin. Kaikkien lähetysten kulkuun kuului, että uutisten lopussa viitattiin lähetystä seuraaviin säätietoihin ja/tai urheilu-uutisiin. TV1:n uutisten päätteeksi ilmoitettiin myös seuraavan uutislähetyksen ajankohta. MTV3:n uutisissa ei tyydytty vain pelkkään mainintaan, vaan uutislähetyksen lopuksi urheilu-uutisten juontajaa kuvattiin istumassa ankkureiden kanssa samassa studiossa, ja hän tai ankkurit livauttivat usein jo jonkin urheilulähetyksessä käsiteltävän aiheenkin. Tämän jälkeen tulivat uutislähetyksen lopputunnukset ja mainostauko, jonka jälkeen urheilu-uutiset vasta alkoivat.

Varsinaisten juttujen yhteydessä oman kanavan ohjelmistoon viittaaminen oli varsin vähäistä. Eniten kunnostautui Nelonen, jonka 20.20-ohjelmassa käsiteltiin arkisin jotain uutisissa esiinnostettua ajankohtaista teemaa hieman perusteellisemmin. Tähän ohjelmaan aina myös uutisten yhteydessä viitattiin. Ohjelman jälkeen tuli vielä uutiskertaus, joten pääuutislähetyksen ympärille koottu ohjelmapaketti muodosti varsin tiiviin, toisistaan tukea saavan kokonaisuuden.

Nelosen tapaan myös TV1:n pääuutisia seurasi ajankohtaislähetys, mutta siihen ei viitattu itse uutislähetyksessä. Sitä "mainostettiin" usein vasta uutisten loputtua, jolloin ruudussa näkyi ennakkopätkä illan teemasta.

Nelosen uutisissa viitattiin kerran myös uutisia edeltäneeseen ohjelmaan, mitä muilla kanavilla ei tehty kertaakaan. Kanavista Nelosella olikin eniten mainintoja omista ja muiden kanavien ohjelmista, kun taas TV1:n ja MTV3:n uutisissa viittaaminen oli lähes mitätöntä.

Kanavan muun ohjelmiston linkittäminen uutisiin on kanavakilpailun kannalta merkittävä piirre. Eniten omaa ohjelmistoaan tuo uutisissaan esille Nelonen, joka on kanavakilpailussa tuoreimpana tulokkaana haastajan asemassa. Muiden kanavien uutisissa olevat viittaukset ovat vähäisempiä määrältään, mutteivät silti merkitykseltään. Kohtuus viittausten määrässä onkin paikallaan, sillä jatkuva viittailu uutisia edeltäneisiin ja seuraaviin ohjelmiin voi sotkea katsojan ajatukset. Samoin liiallinen oman kanavan esiintuonti ja itsensä korostaminen voi herättää jopa ärtymystä.

9.7. Sisällön aikasuuntautuvuus

Juttujen jako sisällön aikasuuntautuvuuden mukaan on määrittelykysymys ja melkolailla karkeaa, kuten aiemmin totesin. Kunkin kolmen kanavan uutisista reilut puolet oli kytketty päivän tapahtumiin. TV1:n uutisissa ajankohtaisuus oli hieman merkittävämpi arvo kuin muilla kanavilla. TV1:llä oli kilpakumppaneista vähiten ajattomia juttuja (27 prosenttia). Sen sijaan Nelosella ajattomien juttujen osuus oli selvästi suurempi kuin muilla kanavilla, 42 prosenttia. Tuloksen voi nähdä ristiriitaiseksi vauhdikkuuteen yhdistetyn tuoreuden mielikuvan kanssa. MTV3:lla ajattomien juttujen osuus oli noin kolmannes.

TV1:n uutisista 15 prosenttia ja MTV3:n uutisista 13 prosenttia suuntautui aiheeltaan tulevaisuuteen, kun taas Nelosella tulevaisuusjuttujen osuus oli 7 prosenttia. TV1:n jutuista kahdessa prosentissa oli mennyt aikasuuntaus, muiden kanavien jutuissa ei yhdessäkään.

Päivänkohtaisten juttujen osuus näyttää pienentyneen aiemmista ajoista runsaasti. Perinteisestä näkökulmasta, jossa uutinen mielletään tuoreen ja ajankohtaisen tiedon välittäjäksi, ajattomien juttujen määrä vaikuttaa korkealta. Uutisarvon kannalta kytkeminen päivänkohtaisiin tapahtumiin ei näytäkään olevan mikään välttämättömyys. Ajattomien juttujen suurta osuutta selittää osaltaan myös se, että uutislähetyksiin tieten tahtoen haetaan perusuutisjournalismista poikkeavaa aineistoa ohjelman monipuolistamiseksi (Laaninen 1998). Toisaalta jutusta ei aina käy suoranaisesti ilmi mitään aikaviittausta. On makuasia, pitääkö juttua tämän vuoksi ajattomana, vai ajatteleeko sen silti päivänkohtaiseksi sillä perusteella, että juttu on ajankohtainen aina silloin, kun se julkistetaan.

9.8. Juttujen kuvitus

Videokuvan käyttö oli luonnollisesti yleisintä kaikkien kanavien uutislähetyksissä. MTV3:n uutisissa 83 prosentissa jutuista käytettiin videokuvaa, TV1:llä ja Nelosella vastaava luku oli 92 prosenttia. TV1 ja Nelonen käyttivät myös grafiikkaa suunnilleen saman verran, TV1:n jutuista 21 prosentissa ja Nelosen jutuista 18 prosentissa käytettiin grafiikkaa. MTV3 poikkesi linjasta, sillä grafiikan käyttö oli kanavalla selvästi vähäisempää kuin muilla kanavilla. Sitä oli vain kahdeksassa prosentissa jutuista.

Still-kuvien osuus kipusi TV1:n uutisissa yllättävän suureksi, 9 prosenttiin, vaikka nykytekniikka mahdollistaisi niin monia muitakin kuvitusmenetelmiä. Esimerkiksi animaatiota kanavan uutisissa ei käytetty lainkaan. Sen sijaan Nelosen uutisissa animaatiota käytettiin kolmessa prosentissa jutuista eli viikon aikana kaksi kertaa ja MTV3:n uutisissa kerran. Lisäksi Nelosen käyttämästä grafiikasta suuri osa oli jollain lailla animoitua eli usein grafiikan jokin pieni yksityiskohta oli animaatio. Näitä en kuitenkaan laskenut kuuluviksi varsinaiseen animaatioluokkaan. Animaatioiden lukumäärä tuntuu ehkä vähäiseltä, mutta pidän pientäkin osuutta merkittävänä, onhan kyse kuvituskeinosta, joka ei tue perinteisiä käsityksiä siitä, että kuva on uutisen todenmukaisuuden tae.

Nelosella still-kuvia käytettiin kuudessa prosentissa ja MTV3:lla neljässä prosentissa jutuista. Kokonaan kuvattomien juttujen osuus kanavilla oli sama kuin kuvattomien sähkeiden.

Olen tarkastellut myös jutuissa olleen videokuvituksen suhdetta uutisteksteihin. Jutut kuvitettiin useimmiten uutisen aiheeseen liittyvällä teemakuvituksella. Nelosella teemakuvitusta oli eniten, peräti 70 prosentissa jutuista. Seuraavaksi yleisin kuvitusmuoto oli ns. puhuva pää, joka oli yleensä aina käytössä haastattelutilanteissa. Nelosella puhuvia päitä oli 40 prosentissa uutisjutuista. Tapahtumakuvitusta oli noin joka viidennessä kanavan jutussa. Itsenäinen teemakuvitus oli harvinaista niin Nelosella kuin muillakin kanavilla. Nelosella itsenäinen teemakuvitus oli viikon aikana yhdessä jutussa. Viidennen luokan muodostavat jutut, joissa ei ollut lainkaan videokuvitusta eli joissa näytetty pääsääntöisesti vain uutisankkuria tai still-kuvaa. Näiden osuus on Nelosella melko pieni. (Kuvio 17.)

Kuvio 17. Kuvituksen käyttö Nelosen pääuutisissa.

Perinteisen "puhuvan pään" käyttö oli mielestäni yllättävän yleistä siihen nähden, että Nelosen uutisissa on haettu hieman erilaisia kuvitustapoja. Tämä tapa näkyi juuri teemakuvituksen käytössä, jolloin kuvituksessa usein "tapahtui" jotain. Esimerkiksi rikosuutisten yhteydessä voitiin käyttää näyteltyjä tilanteita hieman Poliisi-tv:n tapaan. Tilanteet olivat kuitenkin tyyliteltyjä, ja monesti kuvattiin vain käsiä tai jalkoja eikä varsinaista tapahtumasarjaa. Eräs selitys puhuvien päiden säilymiseen "uudenlaisesti" kuvitetuissa jutuissa voi olla se, että kyseessä on katsojien hyvin tunnistama uutiskäytäntö. Tällöin katsoja ei joudu hämmennyksiin, vaikka rinnalla esitetään lavastettuja tilanteita, joita puolestaan ei ole tapana liittää uutisgenreen. Lavastettujen tilanteiden käyttäminen oli Nelosella niin yleistä, että ne olisi kannattanut erotella omaksi ryhmäkseen aineistoa luokiteltaessa. Nyt ne päätyivät kasvattamaan teemakuvitus-luokkaa.

Puhuvia päitä suosittiin eniten TV1:n uutisissa. Kuvitustapa oli käytössä 56 prosentissa kanavan jutuista. Aiheeseen liittyvän teemakuvituksen osuus oli miltei yhtä suuri kuin Nelosella, eli teemakuvitus oli TV1:lläkin yleisin kuvitustapa. Tapahtumakuvituksen osuus oli 26 prosenttia. Juttuja, joissa ei käytetty videokuvaa, oli myös suhteellisesti yhtä paljon kuin Nelosella. (Kuvio 18.)

Kuvio 18. Kuvituksen käyttö TV1:n pääuutisissa.

MTV3:n uutiset poikkesivat kuvitukseltaan jonkin verran Nelosen ja TV1:n uutisista (kuvio 19). Uutisissa oli enemmän tapahtumakuvitusta kuin kilpailijoilla, eli sen joka kolmannessa jutussa kuvattiin tapahtumia. Aiheeseen liittyvää teemakuvitusta tälläkin kanavalla oli eniten, mutta kuitenkin selvästi vähemmän kuin muilla kanavilla. Puhuvien päiden osuus oli samaa luokkaa kuin Nelosella. Videokuvattomien juttujen osuus on selvästi suurempi kuin muilla kanavilla kuvattomien sähkeiden runsauden vuoksi. Tilanteeseen saattaa vaikuttaa kahden ankkurin käyttö, sillä kahden ankkurin mallissa lähetykseen saadaan vaihtelevuutta myös ilman kuvaa.

Kuvio 19. Kuvituksen käyttö MTV3:n pääuutisissa.

9.9. Esiintyjätyypit

Sekä Nelosella että MTV3:llä yli 60 prosenttia uutisista oli sellaisia, joissa ei ollut nimettyjä esiintyjiä lainkaan. Toisin sanoen kyse oli jutuista, joissa ei näytetty haastatteluja tai muita vastaavia kommentteja, eikä myöskään toimittajien kasvoja. TV1:n uutisissa näiden juttujen osuus oli 42 prosenttia.

TV1:n uutisissa oli keskimäärin 1,1 esiintyjää juttua kohden. Yleisimpiä esiintyjiä olivat poliitikot ja järjestövaikuttajat. Näitä oli 22 prosentissa jutuista. Seuraavaksi eniten ruudussa näkyi viranomaisia ja asiantuntijoita. Toimittajia ja yritysmaailman edustajia oli hieman enemmän kuin ns. tavallisia ihmisiä sekä tiettyjen väestö- ja ammattiryhmän edustajia. Lasten osuus oli hyvin pieni, ja julkkiksen roolissa olevia ei jutuissa esiintynyt lainkaan. Määrittelemätön-kategoriaan kuuluivat esiintyjät, jotka eivät sopineet mainittuihin luokkiin mutta jotka kuitenkin olivat ruudussa omilla nimillään ja titteleillään. (Kuvio 20.)

Kuvio 20. Esiintyjätyypit TV1:n uutisissa.

MTV3:n uutisissa esiintyjiä oli keskimäärin 0,6 juttua kohden. Poliitikot ja järjestövaikuttajat olivat myös MTV3:n suosituimmat esiintyjätyypit, vaikkakin niiden osuus oli selvästi pienempi kuin TV1:n uutisissa. Seuraavaksi suurimman ryhmän muodostivat määrittelemättömät esiintyjät. Luokka koostui muun muassa loppukevennyksissä esiintyvistä yksityishenkilöistä. Ryhmä oli huomattavasti suurempi kuin muilla kanavilla, minkä vuoksi esiintyjägalleria ei vaikuta aivan yhtä "viralliselta" kuin muilla kanavilla. (Kuvio 21.)

Kuvio 21. Esiintyjätyypit MTV3:n uutisissa.

Myös Nelosen uutisissa oli keskimäärin 0,6 esiintyjää juttuja kohden. Toisin kuin kilpailevilla kanavilla, poliitikot ja järjestöihmiset olivat vasta toiseksi suosituimpia esiintyjätyyppejä. Nelonen luotti eniten viranomaisten tenhovoimaan, heitä oli joka viidennessä jutussa. Myös asiantuntijat olivat verraten usein ruudussa, mutta muiden esiintyjätyyppien käyttö oli hyvin vähäistä. Toimittajat, lapset ja määrittelemättömät edustajat eivät saaneet kasvojaan lainkaan ruutuun, joten käytössä oli muita kanavia vähemmän esiintyjätyyppejä. (Kuvio 22.)

Kuvio 22. Esiintyjätyypit Nelosen uutisissa.

Eniten ja monipuolisimpia esiintyjä oli siis TV1:n uutisissa. Aiemmissa tutkimuksista MTV:n uutiset nähtiin sellaisiksi, joissa ns. kadunmieskin saa kasvonsa esiin, mutta tämän tutkimuksen perusteella "tavalliset ihmiset" ovat suhteellisesti eniten esillä TV1:n uutisissa. "Tavallisia ihmisiä" on kummallakin kaupallisella kanavalla vain kolmessa prosentissa jutuista, kun taas TV1:llä tämä osuus on kuusi prosenttia. Sekään ei ole paljon verrattuna siihen, kuinka paljon esiintyjissä on viranomaisen tai poliitikon tai muun vaikuttajan roolissa olijoita. Nelosella viranomaisten osuus on huomattavasti suurempi kuin muilla kanavilla, mitä selittää se, että kanava suosii rikos-, oikeus- ja viranomaisjuttuja. Näyttää siis siltä, että kaikilla kanavilla esiintyjätyypit tuodaan ruutuun välittämään tietoa, harvemmin tarjoamaan katsojille elämyksiä ja samastumismahdollisuuksia.

Katsotaan vielä, keitä olivat ne henkilöt, jotka useimmiten pääsivät esille televisiouutisissa. Henkilöitä, jotka esiintyivät viikon aikana vähintään kahdessa lähetyksessä oli yhteensä 20. Heidät on lueteltu taulukossa 10 esiintymiskertojensa lukumäärän perusteella järjestettyinä:

Taulukko 10. Suosituimmat esiintyjät televisiouutisissa viikolla 43/1999.

Taulukosta näkyy, että aivan kärkeen nousivat muutamat poliitikot. Presidenttiehdokkaiden vaalikampanjoita lykittiin liikkeelle juuri tutkimusviikolla, mikä selittää ehdokkaiden pääsyn ruutuihin. Kaksi kertaa esiintyneet ihmiset ovat usein toimittajia tai poliitikkoja.

Televisiouutisten esiintyjäkaarti vaikuttaa viikon analyysin perusteella varsin monipuoliselta. Normaalisti samat naamat eivät näy päivittäin uutisissa minkään kanavan uutisissa.

9.10. Yhteenveto

Esitän seuraavaksi yhteenvetotaulukon uutislähetysten profiilien eroista. Taulukossa 11 on lueteltu kullekin kanavalle leimallisimpia piirteitä. Painotan, että taulukko ei kuvaa lähetysten kokonaisprofiileja, sillä lähetysten yhteiset ominaisuudet jäävät siinä huomiotta. Lueteltuna on vain sellaisia tyypillisiä piirteitä, joissa lähetykset eroavat kilpailijoistaan.

Taulukko 11. Profiilien eroavaisuudet.

Lueteltuna on tyypillisiä piirteitä, joissa lähetykset eroavat kilpailijoistaan. Merkki <> tarkoittaa, että kyseinen ominaisuus on jotakin kilpailijoiden edustamien ääripäiden väliltä. Merkki - tarkoittaa, ettei ominaisuuteen liity mitään sellaista, joka erityisesti luonnehtisi kyseistä kanavaa.