4. Uutinen kilpailuvalttina

4.1. Arvostettu yleisömagneetti

Uutiset ovat tv-toiminnan alkuajoista lähtien olleet suomalaisessa televisiotoiminnassa tukipilari, jonka ympärille muut ohjelmat on sijoiteltu (Nurmi 1992, 69). Televisiouutiset ovat muissakin maissa kanavien keskeisintä ohjelmistoa, koska ne houkuttelevat suurta ja uskollista katsojajoukkoa (Heinderyckx 1993, 425).

"Ei voida ajatella täysipainoista televisiotoimintaa ilman luotettavaa ja kattavaa uutistoimintaa", luonnehtii myös Salonen (1995, 46) uutislähetysten merkitystä. Nelosen aloittaessa toimintansa uutislähetysten puuttuminen nähtiin julkisessa keskustelussa haittana, ja usea arvioija ei tuntunut haluavan sanoa lopullista tuomiota kanavan hyvyydestä tai huonoudesta, ennen kuin uutislähetykset talvella 1998 alkaisivat.

Uutisten arvostaminen perustuu sekä uutisten asemaan lajityyppihierarkian yläpäässä ja yleisön suosioon. Uutisen lajityypin statusta ei ole useinkaan tapana kyseenalaistaa (Ridell 1998, 13). Statuksen on sisäistänyt myös yleisö: uutisten seuraaminen katsotaan eräänlaiseksi kansalaisvelvollisuudeksi, ja niiden tärkeyttä korostetaan. Ihmiset kokevat, että uutisia katsomalla he voivat olla tietoisia siitä, mitä maailmassa tapahtuu, vaikkakaan eivät lähetyksen jälkeen näitä tapahtumia muistakaan. Kaikki eivät kuitenkaan pidä uutisten katsomista mielekkäänä, koska käsiteltävät asiat tuntuvat kaukaisilta ja hyödyttömiltä. (Mt., 93, Jensen 1995, 74-79 ja Hagen 1993, 167-177, 201.)

80-luvun alussa Yleisradion molemmilla kanavilla samanaikaisesti lähetetyt kello 20.30:n uutiset keräsivät runsaat kaksi miljoonaa katselijaa (Työryhmä 1981, 3). Vuonna 1999 suosituimmat uutislähetykset (Yleisradion ja MTV3:n pääuutiset) keräävät reilun miljoonayleisön, ja miljoonan alle jääminen on arkipäivää (Finnpanel Oy 1999). Kilpailu on murtanut Yleisradion televisiouutisten "kansalliseksi iltahartaudeksi" määritellyn aseman. Koska tv-uutisia tulee monelta kanavalta ja moneen eri aikaan, katselun voi olettaa jokapäiväistyneen (Ridell 1998, 97). Kuitenkin televisiolla on monen katsojan mielestä rooli päivän pääuutisten nimeäjänä (mt., 181).

Uutisia seurataan muiden toimien ohessa ja rutiininomaisesti. Uutisten katsominen onkin monelle eräänlainen päivän toimintojen rytmittäjä (Jensen 1995, 81). Suomessa uutisten katselu määräsi aiemmin muun ohjelmiston katselua; uutistarjonnan lisääntyessä muun ohjelmiston seuraaminen on alkanut ohjata entistä enemmän uutisten katsomista (Nurmi 1992, 69).

Uutisten suosio perustuu paljolti niiden merkittävänä pidettyyn asemaan ja tottumukseen, mutta Jensenin mukaan myös siihen, että ne avaavat katsojissa useita merkityksiä (1995, 74-75). Uutisiin ei tosin suhtauduta yhtä intohimoisesti kuin fiktio-ohjelmiin, tai ainakaan katsojat eivät keskustele niistä yhtä intensiivisesti (mt., 84), eli merkitykset eivät liene yhtä moninaisia. Joka tapauksessa uutisten katsomisessa on kyse muustakin kuin ajan tasalla pysyttelemisestä ja kunnon kansalaisena olemisesta. Katsominen tuottaa palkitsevan tunteen yleisestä yhteydestä muihin ihmisiin (mt., 85-86). Visuaalisuudessaan televisiouutiset tarjoavat mahdollisuuden tyydyttää uteliaisuutta ja kokea näkemiseen perustuvaa mielihyvää (mt., 87-88). Toisin sanoen uutiset myös viihdyttävät.

Tottumuksen osuus uutisten suosioon näkyi selvästi Suomessa alkuvuonna 1993. Kanavauudistuksen vuoksi kaikilla kolmella valtakunnallisella kanavalla tehtiin ohjelmamuutoksia. TV1:llä Ylen pääuutiset siirrettiin alkavaksi puoli tuntia totuttua aikaisemmin eli kello 20.00 alkavan uutistunnin ensimmäiseksi osaksi. Lisäksi uutistunnin viimeisenä osana lähetettiin kello 20.55 noin viiden minuutin pituiset lyhyemmät uutiset. (Nurmi 1993, 15.) Seurauksena oli yleisöpako ja päivän pääuutislähetyksen aseman menetys: MTV:n Kymmenen uutisista tuli suosituin uutislähetys (mt., 21). Niinpä Yleisradion pääuutiset siirrettiin takaisin totutulle paikalleen kahden kuukauden päästä. Katsojaluvut nousivat heti, vaikkeivät enää entiselle tasolle (mt., 15).

Syksyllä 1999 uutiset olivat television katsotuimpia ohjelmia. Finnpanel Oy:n tekemän tv-mittaritutkimuksen mukaan uutiset olivat kaikkien neljän kanavan Top 20 -listalla joka viikko. TV1:n, MTV3:n ja Nelosen kärkilistalle mahtui useampi uutisohjelma. (Finnpanel Oy 1999.) Seuraavassa taulukossa on esitetty kanavien suosituimpien uutislähetysten keskimääräiset katsojamäärät syksyllä 1999.

Taulukko 1. Kanavien suosituimpien uutislähetysten keskimääräinen katsojamäärä viikoilla 39-48 vuonna 1999. (Finnpanel 1999.)

Selkeästi eniten katsojia on TV1:n pääuutisilla kello 20.30. MTV3:n suosituin uutislähetys vaihteli viikoittain syksyllä 1999. Seitsemän uutiset olivat useimmiten suosituimmat, mutta Kymmenen uutiset sekä maanantaisin niiden tilalla lähetettävät Yhdeksän uutiset olivat kuitenkin lähes yhtä katsotut. Toiseksi suosituimmalla uutislähetyksellä oli syksyllä 1999 keskimäärin 934 800 katsojaa. Myös Nelosen toiseksi suosituin uutislähetys, kello 18:n uutiset, saavutti liki saman suosion kuin kello 20:n uutiset. (Finnpanel 1999.)

4.2. Tarjonnan runsaus

Uutislähetysten määrä runsastui suomalaisessa televisiossa 90-luvun loppupuolella selvästi, kuten muuallakin Pohjoismaissa. Vuonna 1988 uutisia tuli televisiosta 12 tuntia viikossa, ja vuonna 1998 luku oli 38 tuntia. Eniten uutistarjontaansa lisäsi MTV3. Lähetysten lukumäärää ovat kasvattaneet sekä erilaisten teemauutisten että lyhyiden sähkelähetysten runsastuminen. (Lähteenmäki 1999, 83-88.) Kotimaisen kilpailutilanteen lisäksi vaikutusta lienee ollut kansainvälisten kaapelikanavien uutistarjonnalla, joka on houkutellut etenkin nuoria katselijoita (ks. Larsen 1992, 126).

Tavallisena arkipäivänä neljällä valtakunnallisella kanavalla esitettiin syksyllä 1999 yhteensä pitkälti toistakymmentä tavallista uutislähetystä. Uutiset olivat keskeinen osa TV1:n ja MTV3:n aamulähetysten sisältöä: kummassakin uutiset kerrottiin tasatunnein ja -puolituntisin eli seitsemän kertaa aamun aikana. Näiden lisäksi TV1:llä oli lukuisia vähemmistöille suunnattuja uutislähetyksiä. TV1:n aamulähetyksessä tuli kolme kertaa ruotsinkieliset ja yhden kerran englanninkieliset uutiset. FST:n ruotsinkielisiä uutislähetyksiä oli TV1:llä arkipäivisin kolmet, ja englanninkielinen Euronews-lähetys näkyi kahdesti. Lisäksi kerran illassa lähetettiin viittomakieliset uutiset.

Tavallisten uutisten lisäksi kanavilla oli tiettyihin aihepiireihin rajattuja uutislähetyksiä. Urheilu-uutisia tuli TV1:ltä, MTV3:lta ja Neloselta kerran päivässä, päivän pääuutislähetyksen jälkeen. TV1:n aamulähetyksessä urheilu-uutiset kerrottiin puolen tunnin välein uutislähetyksen jälkeen; MTV3:lla niitä tuli aamulähetyksen aikana kahdesti. MTV3:lla oli arkipäivisin erillinen talousuutislähetys, minkä lisäksi aamuohjelmassa tuli kaksi talousuutisosuutta. TV1:llä talousuutiset kerrottiin arkisin kello viiden uutislähetyksen yhteydessä.

Viikonloppuisin uutislähetysten määrä oli vähäisempi. Pisimmät uutislähetykset olivat paikoillaan, mutta lyhyempiä lähetyksiä ei näytetty. Ruotsin-, englannin- ja viittomakielisiä uutislähetyksiä oli TV1:llä yksi kutakin, suomenkielisiä lähetyksiä kaksi. Nelosella näkyivät kaikki kolme uutislähetystä, kuten arkisinkin, samoin paikoillaan oli TV2:n kello 18:n uutiset. MTV3 oli karsinut uutislähetyksensä kahteen. Viikonloppuisin urheilu-uutisia tuli enemmän: lähetykset olivat arkisia pidempiä ja MTV3:lla niitä oli useampi. Talousuutisilla ei ollut omia lähetyksiä.

Taulukot 2 ja 3 havainnollistavat uutislähetysten paikkoja kanavien ohjelmakaavioissa tavallisena arkipäivänä. Yleisradio on keskittänyt uutisensa TV1:lle; TV2:lla näytetään vain yhdet uutiset. TV1:llä on eniten lähetyksiä pitkin päivää. MTV3:lla on eniten suomenkielisiä uutisia, ja kahden lähetyksen väli on korkeintaan kolme tuntia.

Taulukko 2. Yleisradion uutislähetykset keskiviikkona 13.10.1999.

Taulukko 3. Kaupallisten kanavien uutislähetykset keskiviikkona 13.10.1999.

Parhaaseen katseluaikaan kello 19-22 Yleisradion puoli yhdeksän uutiset on vakiintuneen asemansa vuoksi keskipiste, jonka ympärille kaupallisten kanavien on pitänyt oma kaavionsa rakentaa. Parhaassa asemassa on MTV3, jolla alkaa tuona aikana kaksi pitkää uutislähetystä ja vielä yhdet lyhyemmät uutiset niiden välissä. Viimeisenä kisaan tulleella Nelosella on ollut heikoimmat valinnanmahdollisuudet. Sen uutislähetyksille on jäänyt tasatuntipaikat kello 20 ja 23.

Yksikään kanava ei lähetä parhaaseen katseluaikaan uutisia yhtäaikaisesti kilpailijan kanssa. Sen sijaan aamuisin TV1 ja MTV3 kilpailevat samaan aikaan uutisnälkäisestä kansasta. Kummatkin ovat liikkeellä myös kello viiden aikaan illalla, mutta muuten uutislähetykset on kullakin kanavalla sijoiteltu tulemaan eri aikoihin kilpailijoiden uutisiin nähden. Uutiset voivatkin olla vetovoimatekijöitä, joilla kilpaillaan muiden kanavien toisentyyppistä ohjelmistoa vastaan ja toisenlaisesta yleisöstä.

Etenkin TV1:n ja MTV3:n ohjelmakaavioissa uutisilla on merkittävä asema. Niitä esitetään aamusta iltaan säännöllisin väliajoin, ja näin ollen ne toimivat muun ohjelmiston jäsentäjinä. Ohjelmakaavioiden huolellinen suunnittelu on erityisesti kaupallisen television strategia, mutta myös julkisen palvelun televisio on joutunut ottamaan kilpailutilanteen huomioon ja suunnittelemaan ohjelmistonsa sen mukaan (Hellman 1999, 334).

Ohjelmointi voi olla horisontaalista tai vertikaalista. Vertikaalisen ohjelmoinnin tarkoituksena on saada katsoja television ääreen samaan aikaan myös seuraavana päivänä tai seuraavalla esityskerralla. Katsoja tottuu siihen, että tietty sarja tai ohjelma tulee aina tiettyyn aikaan. Uutiset ovat oiva esimerkki vertikaalisesta ohjelmoinnista. (Mt., 313.) Suomessa etenkin kaupalliset kanavat näyttävät suosivan tasatunnein alkavia uutisia. Yleisradion uutislähetysten aikataulut eivät ole yhtä kaavamaisia.

Horisontaalisen ohjelmoinnin ajatuksena on, että kiinnostavat ohjelmat houkuttelevat katsojan kanavalle. Yleisö olisi myös saatava pysymään kanavalla, minkä vuoksi samantyyppiset, samankaltaiselle yleisölle suunnatut ohjelmat seuraavat toinen toistaan. Tätä kutsutaan blokkiohjelmoinniksi. (Mt., 313.) Katsojat koetetaan saada roikkumaan kanavalla erilaisia ohjelmointitekniikoita käyttäen. Sijoittamalla vähemmän katsottu ohjelma kahden suositun väliin voidaan ohjelman katsojalukuja nostaa.

Toinen esimerkki ohjelmointitekniikoista on jonkin suositun ohjelman käyttäminen houkuttimena, joka vetää paljon yleisöä kanavalle. Tämän jälkeen moni katsojista todennäköisesti jää katsomaan myös seuraavia ohjelmia. Tällainen houkutin on esimerkiksi MTV3:n Seitsemän uutiset, joka keräsi syksyllä 1999 suuret katsojaluvut (ks. aiemmin esitetty taulukko katsojaluvuista). Sitä seurannut Talousuutiset-ohjelma sai liki yhtä suuren yleisön, mitä tuskin olisi tapahtunut, jos ohjelma olisi sijoitettu huonommalle ohjelmapaikalle.

Kanavat eivät suosi uutispaljoutta yksinomaan suurten katsojalukujen takia. Aivan katsojatilastojen kärkipäähän pääsevät vain parhaan katseluajan uutislähetykset ja niitä seuraavat urheilu- ja talousuutiset (Finnpanel Oy 1999). Uutisten runsaus liittyy myös kanavaimagoon. Uutisiin liitetty yhteiskunnallisen merkittävyyden leima ja kärryillä pysyttelemisen mielikuva ovat myönteisiä määreitä, jotka voivat heijastua koko kanavaan. Näin viihteellisenä pidetty kanavakin voi saada "asiallista" imagoa ja saada näin uusia katsojia. On havaittu, että monet eurooppalaiset kaupalliset kanavat ovat muuttaneet ohjelmistojaan informatiivisempaan suuntaan suosittuaan aiemmin fiktiota ja viihdettä (Hellman 1999, 334).

Erityisen suuri merkitys uutisilla on kilpailutekijöinä silloin, kun on tapahtunut jotain dramaattista. Ylimääräiset uutislähetykset tyydyttävät katsojien uteliaisuuden samalla kun ne ylläpitävät mielikuvaa kanavan aikaansa seuraavasta uutistoimituksesta.

Ohjelmointikehitykseen kanavakilpailussa liittyy myös ajatus televisiosta virtana. Esittelen sitä seuraavassa luvussa.