8. Aiempi tutkimus

8.1. Yleistä

Televisiouutisten sisältöä on tutkittu varsin paljon. Aiemmissa tutkimuksissa on tarkasteltu muun muassa käytettyjä kerrontatapoja, niistä avautuvia merkityksiä sekä sisällön vinoutumista. Systemaattista sisällön luokittelua ja vertailua on tehty Suomessa vain vähän. Kilpailun vaikutusta uutistarjontaan ulkomailla olen jo käsitellyt luvussa 3. Tässä luvussa esittelen muutamia suomalaisia uutissisältötutkimuksia. Ongelmana on, että suomalaistutkimukset ovat varsin suppeita ja vanhoja. Uudessa kanavakilpailutilanteessa ei ole vielä tehty sisältövertailututkimusta. Aiemmat tutkimukset antavat kuitenkin taustaa nykyiselle tilanteelle. Vertailemalla vanhoja tuloksia uusiin voidaan tarkastella, mitä muutoksia uutislähetyksissä on tapahtunut. Käyn seuraavassa läpi joitakin tutkimuksia aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan.

8.2. Televisiouutiset vuonna 1977

Seppälä on tarkastellut Yleisradion suomen- ja ruotsinkielisten televisiouutisten aihevalintaa vuonna 1977. Tuolloin suomenkielisten uutisten aiheista noin 60 prosenttia käsitteli kotimaita ja 40 prosenttia ulkomaita (Seppälä 1977, 31). Aihejakauma oli kahden tutkimusviikon aikana seuraava:

Taulukko 4. Yleisradion suomenkielisten uutisten aihejakauma vuonna 1977. (Seppälä 1977, 23.)

Talouselämän juttujen suuri määrä johtuu siitä, että luokkaan sijoittuivat kaikki taloutta liippaavat jutut valtiontaloudesta ja työmarkkinakysymyksistä elinkeinoelämän tapahtumiin (mt., 23). Mielenkiintoista on human interest -aiheiden suppea määrittely: niihin kuuluvat Seppälän luokituksen mukaan kilpaurheilu, henkilöuutiset ja luokittelemattomat. Seppälän luokittelu on kokonaisuudessaankin varsin karkea, minkä vuoksi tutkimus ei ole kovin hyödyllinen, kun tuloksia halutaan verrata myöhempien tutkimusten tuloksiin. Myös muu vertailukelpoinen tieto, kuten esimerkiksi juttujen pituudet, puuttuvat Seppälän tutkimuksesta.

8.3. Ensimmäinen Yleisradion ja MTV:n välinen vertailu

Ensimmäinen kanavien välinen vertailu on vuodelta 1981, jolloin MTV oli juuri aloittanut omat uutislähetyksensä. Tutkimusjakso käsitti kolme päivää, joista yksi oli uutisanniltaan täysin poikkeuksellinen, eikä sitä sen vuoksi otettu mukaan kokonaistarkasteluun. Tulokset kertovat, että 61 prosenttia TV1:n klo 20.30:n Uutiset ja sää -lähetyksen uutisaiheista oli sellaisia, jotka esitettiin myös MTV:n Kymmenen uutisissa. Kymmenen uutisten vastaava luku oli 59 prosenttia. (Työryhmä 1981, 8.)

Tutkimusaineiston vähyyden vuoksi yleistämisessä on vaaransa, mutta tutkimus antaa silti viitteitä siitä, että uutiset olivat tuohon aikaan varsin samankaltaiset. Lähetykset erosivat toisistaan selkeimmin uutisjuttujen pituuksissa. Jakauma oli seuraava:

Taulukko 5. TV1:n ja MTV:n uutisten juttupituudet vuonna 1981. (Työryhmä 1981, 8.)

TV1:n uutisissa juttujen pituudet vaihtelivat enemmän kuin MTV:llä. TV1:llä oli huomattavasti enemmän pitkiä juttuja kuin MTV:llä; toisaalta TV1 lähetti enemmän myös aivan lyhyitä juttuja.

Työryhmän aihepiiritarkastelu on vielä suppeampi kuin Seppälän selvityksessä. Aiheet on jaoteltu ainoastaan kotimaan- ja ulkomaanjuttuihin sekä säähän, urheiluun ja aiheluetteloon. Tutkijat yllättyivät siitä, ettei MTV:llä ollut havaittua runsaammin kotimaanuutisia, sillä se oli ilmoittanut valtikseen kotimaan tapahtumiin keskittymisen. MTV:n jutuista liki 60 prosenttia oli kotimaanuutisia, TV1:llä vastaava luku oli 55 prosenttia. TV1:llä ulkomaanuutisten osuus oli kolmannes, MTV:llä reilu neljännes. (Mt., 8.) Prosenttiluvut nousevat jonkin verran, kun kokonaistarkastelun ulkopuolelle suljetaan säätiedotukset ja aiheluettelot, joita itse en luokittele varsinaisiksi uutisjutuiksi. Tällä tavalla korjatun laskentatavan mukaan TV1:n kotimaanjuttujen osuus oli 62 prosenttia ja ulkomaanjuttujen 38 prosenttia, mikä on liki sama kuin Seppälän saama tulos. MTV:n vastaavat luvut ovat 67 prosenttia ja 30 prosenttia. Jäljelle jäävät kolme prosenttia selittää yksi urheilujuttu.

Mielenkiintoiseksi selvityksen tekee se, että tutkijat havaitsivat eroja myös uutisten esitystavoissa. Heidän mielestään MTV:n uutiset olivat pehmeämpiä ja ihmisläheisempiä kuin TV1:n uutiset, koska "MTV:ssä sana on välillisempi kuin YLE:ssä. Kymmenen uutisissa katsoja on oikeastaan enemmän tekemisissä studion kuin tuonpuoleisen todellisuuden kanssa". Ihmisläheisyyteen vaikutti tutkijoiden mielestä myös se, että MTV:n studiossa oli kaksi eri sukupuolta olevaa uutisankkuria, kun taas TV1 käytti yhtä. (Mt., 13.)

8.4. Viiden vuoden vertailu

Monipuolisin uutisten sisältövertailu on vuosilta 1981-1985. Luoman ja Sinkon tekemässä tutkimuksessa vertaillaan Yleisradion ja MTV:n uutislähetyksiä viiden vuoden aikana. Tutkimusviikkoja on kaksi jokaiselta vuodelta eli yhteensä kymmenen. Tutkimus antaa siis varsin hyvän kuvan uutisista 1980-luvun alkupuoliskolla.

Vuosina 1981-1985 juttujen pituus lyheni ja uutisjuttujen määrä lähetyksissä lisääntyi (Luoma & Sinkko 1986, 4). Yleisradion jutut olivat selvästi pidempiä kuin MTV:n, ja juttujen määrä lähetystä kohden oli pienempi kuin MTV:llä. Yleisradion jutut jakautuivat selvästi joko aivan lyhyisiin uutissähkeisiin tai hyvin pitkiin juttuihin. MTV:llä jakauma oli jonkin verran tasaisempi. (Mt., 7-8.)

Tutkimusjakson alussa Yleisradion uutisista suurin osa oli alle puoliminuuttisia (mt., 8), mitä tukee myös edellä esitelty työryhmän tutkimustulos. Tutkimusjakson aikana MTV:n jutut lyhenivät huomattavasti, ja alle puoliminuuttisia juttuja oli varsin pian selvästi enemmän kuin Yleisradion uutisissa. Merkillepantavaa on, että tutkimusviikkojen väliset erot olivat toisinaan suuria, heitot saattoivat olla jopa kaksikymmentä prosenttiyksikköä suuntaan tai toiseen. Luoman ja Sinkon raportissa ei selitetä ilmiötä, ja kysymykseksi jääkin, missä määrin kyse oli sattumasta ja missä määrin muutoksista. Kummankin kanavan juttupituudet muuttuivat jokseenkin samassa suhteessa.

Luoma ja Sinkko tutkivat myös eri juttutyyppien osuutta uutisissa. Sähkeuutisten osuus oli vuosina 1981-1985 noin 60 prosenttia molemmilla kanavilla. Tutkimusajanjaksona MTV pyrki tekemään lyhyitä ja melko yksinkertaisesti koottuja juttuja, kun taas Yleisradio käytti uutisjuttuihinsa enemmän aikaa ja useammanlaisia jaksoja. Päivän tärkeimmät uutistapahtumat käsiteltiin molemmissa lähetyksissä yleensä yhtä perusteellisesti. (Mt., 10.) Myös uutisten aikasuuntaus oli molemmilla lähetyksillä liki sama eli kytkentä kyseisen päivän tapahtumiin oli miltei jokaisessa uutisessa (mt., 13-15).

Uutisten aihejakoa Luoma ja Sinkko ovat tarkastelleet toimituksen työnjaon näkökulmasta. Tämän mukaan aiheet jakautuivat vuosina 1981-1985 keskimäärin seuraavasti:

Taulukko 6. Aiheiden jakautuminen Yleisradion ja MTV:n uutisissa vuosina 1981-1985. (Luoma & Sinkko 1986, 23-26.)

Molemmat kanavat käsittelivät kutakin aihepiiriä lähes yhtä runsaasti. Selvimmät erot ovat kotimaan- ja ulkomaanuutisissa. MTV:llä oli selkeästi enemmän edellisiä, Yleisradiolla jälkimmäisiä. MTV:llä oli myös enemmän maakuntiin kohdistuvia uutisia, mutta tutkimusjakson aikana sekä kotimaisuus- että maakuntaisuusaste vähenivät ja uutislähetykset alkoivat painotuksiltaan muistuttaa yhä enemmän toisiaan (mt., 31).

Toimituksen työnjaon mukaan tehty aihejaottelu on varsin yksiselitteinen koodauksen kannalta, mutta ei anna kovin tarkkaa kuvaa siitä, millaisia juttuja uutisissa on itse asiassa ollut. Luoma ja Sinkko ovat tarkastelleet jonkin verran aihepiirien sisäistä aihejakoa, mutta kaikkien aiheiden systemaattinen jaottelu puuttuu. Talouden aihepiiriin kuuluvia juttuja on huomattavan runsaasti siksi, että talous käsitetään hyvin laajasti samoin kuin Seppälän tutkimuksessa. Taulukon ulkopuolelta todettakoon, että Yleisradion uutisissa ei ollut urheiluosuutta, koska urheilu-uutisille oli oma lähetyksensä; MTV:llä niitä sen sijaan oli verraten runsaasti (mt., 31).

Luoma ja Sinkko ovat selvittäneet myös, minkä verran lähetyksissä käsiteltiin päivittäin samoja uutisaiheita. MTV:n jutuista oli 36,5-50 prosenttia aiheiltaan sellaisia, joita käsiteltiin myös Yleisradion uutislähetyksissä. Selvää kehityssuuntaa samanaiheisten juttujen osuuksissa ei ollut, vaan vuosittaiset vaihtelut olivat satunnaisia. Keskiarvo oli 44 prosenttia. (Mt., 57-59.)

Tutkijat ovat lisäksi tarkastelleet uutisten visuaalisia piirteitä, kuten uutistenlukijoiden esiintymistä ruudussa, juttujen visuaalisten elementtien määrää ja kuvitusten sisältöä (mt., 39). Tutkimusaikana liikkuvan kuvan käyttö lisääntyi huomattavasti, ja muiden havainnollistavien esitysten, kuten still-kuvan ja grafiikan käyttö väheni (mt., 40). MTV suosi yleiskuvitusta, Yleisradio haastattelukuvaa (mt., 46). MTV:n uutisissa kuvauskohteina olivat usein tavalliset kadun ihmiset, joiden kautta yritettiin Luoman ja Sinkon mukaan hälventää virallisuuden vaikutelmaa. Sen sijaan toimittajan tai reportterin näyttäminen oli Yleisradion uutisille tyypillinen piirre. Lähetyksissä ei ollut lainkaan sellaisia uutisia, joiden kuvituksena olisi ollut ainoastaan ankkurin näyttäminen. (Mt., 49.)

8.5. 90-luvun kilpailutilanne

90-luvun kanavakilpailutilanteessa on julkaistu vain vähän uutissisältötutkimuksia. Ullamaija Kivikurun ja 56 opiskelijan selvitys kolmen päivän uutistarjonnasta on laajin. Myös se on ajalta, jolloin MTV:llä ei vielä ollut omaa kanavaa.

Tutkimusajankohtana marraskuussa 1991 sekä MTV että Yleisradio noudattivat uutisvalinnoissaan STT:n päivälistan painotuksia. MTV:llä oli hieman enemmän STT:n listojen ulkopuolisia juttuja kuin Yleisradion uutisissa, mutta ero oli pieni. Yleisradion erilaiset uutiset olivat ulkomaanasioita, joita myös STT raportoi; muutamat MTV:n maakuntajutut puolestaan sellaisia, joista STT:ltä ei tullut sanaakaan. (Kivikuru ym. 1992, 45.)

Kivikurun ja kumppaneiden raportin mukaan Yleisradion uutisia dominoivat lyhyet sähkeet. Lähetys jakautui selkeästi kahteen: toinen yleinen juttutyyppi oli pariminuuttinen raportti. (Mt., 53.) MTV:n pääuutisten juttutyyppejä tutkijat eivät mainitse. Yksittäisten uutisaiheiden käsittelyyn käytettiin kummallakin kanavalla keskimäärin 20-30 sekuntia. Juurin keskiarvon mittaisia juttuja oli kuitenkin niukasti, sillä sähkeet olivat tuntuvasti lyhyempiä ja raportit reilusti pidempiä. (Mt., 47.)

Visualisoinnissa keskityttiin näyttämään jutun pääteemaan liittyviä tapahtumia. Itsenäisen teeman juoksuttaminen oli yleensä hätäratkaisu. Useimmiten se tarkoitti arkistonauhaa, joka liittyi käsiteltävään aiheeseen tai paikkaan vaikka edes aasinsillan kautta. Kyse oli tapauksista, joista ajankohtaisnauhaa ei ollut saatavilla tai aiheista, jotka olivat niin abstrakteja, että niitä oli vaikea visualisoida. Karttoja, grafiikkaa ja still-kuvia oli molempien yhtiöiden uutisissa erittäin runsaasti. (Mt., 47.) MTV:n uutisissa juttujen inhimillistäminen ihmiskuvin oli selkeästi yleisempää kuin Yleisradiossa (mt., 49-50). Kuvan tehtäväksi jäi kuitenkin tutkijoiden mielestä molemmissa lähetyksissä kuvittaminen, ei asian eteenpäin vieminen (mt., 56).

Pieniä eroja sen sijaan tuli uutiskriteereissä ja sisältöpainotuksissa. Yleisradiolla oli raporttijutuissaan taustoittavampi linja, kun taas MTV keskittyi päiväntapahtumien kuvaukseen. Tämä linjaero korostui keskisuurten uutistapahtumien käsittelyssä. MTV:n linja oli tutkijoiden mielestä astetta kepeämpi ja kotimaisempi: juttuja oli lähetystä kohti enemmän, ne olivat lyhyempiä ja niissä oli vähemmän taustaa. MTV:n uutiset lähtivät kilpailijaansa useammin liikkeelle aluetasolta, vaikka uutisen peruspainotus olisikin ollut valtakunnallinen. (Mt., 48.) Kotimaanjuttuja oli Yleisradion puoli yhdeksän lähetyksessä reilut 60 prosenttia, MTV:n Kymmenen uutisissa selvästi yli 70 prosenttia (mt., 52).

Puolet MTV:n uutisjutuista käsitteli taloutta, ja lähes yhtä paljon talousjuttuja oli Yleisradion uutisissa. Sosiaalipolitiikkaa koskevien juttujen osuus oli Yleisradiossa reilu neljännes, samoin ulkopolitiikkaa käsittelevien aiheiden. MTV:llä sosiaalipolitiikkaa käsittelevien juttujen osuus oli niinikään neljännes, mutta ulkopolitiikkaa käsiteltiin liki saman verran kuin puolustusasioita, noin 15 prosenttia jutuista käsitteli kumpaakin aihetta. Yleisradiolla puolustusasioiden osuus oli viidennes. Muita aiheluokkia olivat sosiaaliset kysymykset, sää, laki ja urheilu. Sosiaalisten kysymysten ja sään osuudet ylittivät Yleisradion uutisissa kymmenen prosenttia. (Mt., 52.) Puolustus on aiheluokan nimenä hieman hämäävä, koska siihen sisältyivät muun muassa kaikki sotauutiset. MTV oli ulkomaanuutisissaan Yleisradiota sotaisampi. Ulkomaanuutisten painotus oli muutenkin levottomuutta herättävissä asioissa, ei niinkään ihmisten arkea koskettavissa jutuissa. (Mt., 50.)

Raportissa painotetaan useaan kertaan, että uutislähetysten erot olivat hiuksenhienoja ja että toisina tutkimuspäivinä tulokset olisivat saattaneet olla toisenlaiset. Kivikurun näkemys on, että television uutiskilpailussa oli yllättävän vähän uutiskilpailua. Kivikuru viittaa siihen mahdollisuuteen, että lähetysten määrän lisääntyminen on vienyt mahdollisuuksia katsoa kilpailijan tekemisiä kovin tarkoin. Hän havaitsi, että kilpailijoiden lähetykset pyörivät omia kierroksiaan toistensa painotuksista piittaamatta, mutta silti molemmat roikkuivat samoissa aiheissa. (Mt., 48). Kivikuru jättää kuitenkin kertomatta, mikä osuus käsiteltävistä aiheista oli samoja kuin kilpailevalla kanavalla. Silti hän puhuu eri välineiden uutisvalintojen "ällistyttävästä samankaltaisuudesta" (mt., 98). Samankaltaisuudelle hän hakee syytä lähinnä STT:n roolista uutistarjonnan määrittelijänä ja yhdenmukaisuuden luojana (mt., 98). Ajatusta tukee tutkimustulos, jonka mukaan Yleisradiossa vain noin 10 prosenttia aineistosta oli vuoden 1993 maaliskuussa omiksi aiheiksi luokiteltavia juttuja tai sähkeitä. Omilla jutuilla pyritään ei-päivänkohtaisten ja kiinnostavien juttujen tuottamiseen, joita voidaan käyttää täyteaiheina hiljaisina uutisaikoina. (Muuronen 1994, 50-51.)

Huovila on tarkastellut niin ikään kolmea uutisvuorokautta vuonna 1991 ja 1992. Hänen havaintonsa oli, että alku- ja loppuillan lähetyksissä noin yhdeksän kymmenestä aiheesta oli samoja (Huovila 1995, 26), eli yhden kanavan uutisaiheet eivät päivän aikana juuri vaihtuneet. Jutut jakautuivat osastoittain seuraavasti:

Taulukko 7. Juttujen osastojakauma Yleisradion ja MTV:n uutisissa. (Huovila 1995, 42.)

Huovilankin tutkimuksen perusteella kotimaanuutiset ovat korostuneet MTV:ssä. Ulkomaanjuttujen osuus näyttää kanavilla samankaltaiselta kuin Kivikurunkin selvityksessä, ja myös talous on vahvoilla. Huovilan tutkimuksen mukaan suurin osa televisiojutuista oli 36-60 sekunnin mittaisia (mt., 57). Hän havaitsi myös, että MTV:n uutisissa uutisankkurit olivat eniten äänessä, Yleisradion uutisissa puolestaan toimittajat (mt., 68.)

Huovila on selvittänyt myös visuaalisuuden jakautumista eri lähetysten kesken. Yleisin kuvitus oli videokuva, jonka osuus Yleisradion lähetyksissä oli liki 80 prosenttia ja MTV:n uutisissa liki 70 prosenttia. MTV:llä ankkuri oli kuvituksena viidenneksessä lähetysajasta, Yleisradiolla reilussa kymmenesosassa. Grafiikan osuus oli molemmilla kanavilla hieman alle kymmenen prosenttia. (Mt., 128.) Sitä käytettiin etenkin talousjutuissa, jotka ovat muuten varsin vaikeasti visualisoitavissa (mt., 85). Toimittaja oli kuvituksena vain muutamassa prosentissa lähetysajasta. Kuvakulmat vaihtelivat Yleisradiossa enemmän kuin MTV:n uutisissa. (Mt., 128-129.)

8.6. Tutkimusten vertailua

Esiteltyjen tutkimusten vertailu on hyvin hankalaa, koska niissä käytetyt luokittelut ovat huomattavan erilaisia. Toiseksi kahden tai kolmen päivän tutkimusjakso on mielestäni liian lyhyt luotettavan lähetysprofiilin määrittelemiseksi: sattuman vaikutus on liian suuri. Sattuman vaikutus on melkoinen jopa viikon tutkimusjaksossa, mikä käy ilmi Luoman ja Sinkon tutkimuksesta. Jonkinlaisia suuntaviivoja edellä esitetyistä tutkimuksista saa silti irti.

Näyttäisi siltä, että Yleisradion kotimaanuutisten osuus on pysynyt 60 prosentissa 70-luvulta 90-luvun alkuun. MTV ilmoitti jo uutistoimintaansa aloittaessaan painottavansa kotimaisia uutisia, ja parin vuosikymmenen aikana sen uutisten kotimaisuusaste näyttäisi vain lisääntyneen.

Juttupituudet vaikuttaisivat lyhentyneen, ja MTV:llä enemmän kuin Yleisradion uutisissa. Kivikurun tutkimuksesta juttupituudet eivät yksiselitteisesti selviä, mutta sen mukaan Yleisradion juttupituudet vaikuttavat kuitenkin olleen samansuuntaisia kuin Luoman ja Sinkon tutkimuksessa.

Aiheista talous näyttäisi pitäneen suosionsa. Talousjuttujen osuus vaihtelee 25 prosentista 50 prosenttiin sen mukaan, millaista aiheluokittelua tutkimuksessa on käytetty. Joka tapauksessa talousjuttujen suuri määrä selittyy kaikissa tutkimuksissa sillä, että talousluokkaan on luettu kuuluvaksi niin valtiontalouden, talouspolitiikan kuin yritystaloudenkin aiheita.

Useat tutkimukset ovat kiinnittäneet huomiota asiasisällön lisäksi uutisten ulkomuotoon. MTV:n otetta useat pitivät Yleisradiota ihmisläheisempänä, sillä sen uutisissa sai ns. kadunmies hieman paremmin naamansa näkyviin.